Helsingin seudun kasvun vaihtoehdot
Helsingin seudun ja sen kuntien tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen ja pitkän ajan kehitystavoitteiden toteuttaminen edellyttävät perusteltuja näkemyksiä tulevaisuuden mahdollisista kehityspoluista keskeisten alueellisten ilmiöiden osalta. Aluetalous, väestökehitys ja työpaikkojen muutos ovat merkittäviä ilmiöitä, joiden muutoksiin on varauduttava ja joilla on vahva kytkös myös lukuisiin muihin alueellisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, erityisesti maankäytön ja liikenteen suunnitteluun ja investointeihin.
Maankäyttö- ja liikennejärjestelmäsuunnitelmat ja niiden toteuttaminen tulevat vaikuttamaan yhdyskuntiin vuosikymmenien – jopa vuosisatojen – ajan. Siksi on erityisen tärkeää, että ne pohjautuvat perusteltuihin näkemyksiin tulevaisuudesta, siitäkin huolimatta, että tulevaisuuteen liittyy lukemattomia epävarmuustekijöitä. Skenaariot, projektiot ja ennusteet mahdollistavat vaihtoehtoisiin kehityskulkuihin varautumisen. Tältä pohjalta Uudenmaan liiton toimeksiannosta on laadittu selvitys Uudenmaan kasvun vaihtoehdot – Väestö- ja työpaikkaprojektiot sekä asunto- ja toimitilakannan muutosarviot (Selvityksen aineistot, Uudenmaan liitto 2021).
Väestö- ja työpaikkaprojektioille on laadittu kolme vaihtoehtoa, joiden taustalla ovat erilaiset koko Uudenmaan maakunnalle laaditut aluetalouden ja alueellisen muutoksen skenaariot:
- Vaihtoehto 0: Uudenmaan suhteellisen nopea talouden kasvu jatkuu; väestön ja työpaikkojen kasvu painottuu pääkaupunkiseudulle ja lähimpiin KUUMA-kuntiin, kuten 2010-luvulla.
- Vaihtoehto 1: Uudenmaan suhteellisen nopea talouden kasvu jatkuu; väestön ja työpaikkojen kasvu suuntautuu kaikkiin Uudenmaan keskuksiin.
- Vaihtoehto 2: talouden, työpaikkojen ja väestön kasvu hidastuu ja Uudenmaan seutujen väliset erot väestönmuutoksissa tasoittuvat.
Uudenmaan keskeisen alueen – Helsingin seudun – väestö on kasvanut 2000-luvulla runsaan prosentin vuodessa. Väestönkasvun merkittävin osatekijä on ollut muuttovoitto, joka 2010-luvun jälkipuolella on entistä enemmän painottunut ulkomaalaistaustaisiin muuttajiin, joita on tullut sekä maahanmuuttajina ulkomailta että maassamuuttajina muualta Suomesta.
Vaihtoehtoisten väestöprojektioiden mukaan nopeissa vaihtoehdoissa Helsingin seudun väestönkasvu jatkuu aikaisemman trendin mukaisesti, mutta kasvu hidastuu vähitellen pitkän ajan kuluessa. Kasvu perustuu erityisesti maahanmuuttoon sekä ulkomaalaistaustaisten muuttoon muualta Suomesta. Muuttovoitto painottuu nuoriin aikuisiin, mikä vaikuttaa nuorentavasti väestön ikärakenteeseen. Hidastuvassa vaihtoehdossa kasvu alkaa hiipua jo 2020-luvulla. Hidastuminen perustuu erityisesti luonnollisen väestönkasvun vähenemiseen väestön ikääntymisestä seuraavan kuolleisuuden kasvun tuloksena. Myös nettomuuton oletetaan supistuvan vähitellen.
Väestön ikärakenne tulee muuttumaan huomattavasti. Yli 65-vuotiaiden väestöosuus kasvaa systemaattisesti ja vastaavasti lasten ja nuorten sekä työikäisten osuudet supistuvat. Nopeassa kasvussa ikärakenteen muutos on loivempaa kuin hidastuvassa kasvussa.
Kuvio 1. Helsingin seudun väestökehityksen vaihtoehdot
Helsingin seudun työpaikat lisääntyivät vajaan prosentin vuodessa 2000-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä. Projektioiden mukaan työpaikat kasvavat vahvasti 2020-luvulla suotuisaksi arvioidun aluetalouden kehityksen vuoksi. Nopeissa vaihtoehdoissa kasvu alkaa hidastua vähitellen. Hidastuvassa kasvussa työpaikkojen nousu vaimenee nopeasti 2030-luvulla ja määrä kääntyy laskuun 2040-luvulla. Työpaikkojen kasvun hidastuminen tai laskun kiihtyminen hidastuvassa vaihtoehdossa perustuu ennen kaikkea työikäisen väestön kasvun hiipumiseen ja pitkällä ajalla vähenemiseen. Sen seurauksena myös työpaikkojen kasvu hidastuu ja pysähtyy ja Helsingin seudun vetovoima yritysten sijoittumisalueena ja kasvuympäristönä heikkenee.
Kuvio 2. Helsingin seudun työpaikkojen projektiovaihtoehdot
Asuntokannan koko kasvaa Helsingin seudulla 40 ̶ 65 % vuoteen 2060 mennessä riippuen väestönkasvusta ja väljyyden muutoksesta. Suurin asuntokysyntää lisäävä tekijä on väestönkasvu, sillä asukkaiden lisäys edellyttää vastaavasti asuntokannan volyymin kasvua. Nopean kasvun vaihtoehdoissa kaksi kolmasosaa asuntokannan kasvutarpeesta perustuu väestönkasvuun. Väestön ikääntymisestä seuraava asuntokuntien pieneneminen johtaa puolestaan asumisväljyyden kasvuun. Ikääntymisen seurauksena asuntokuntien keskikoko pienenee, ja pienet asuntokunnat asuvat keskimäärin huomattavasti väljemmin kuin suuret. Myös tulojen kasvu ja asumispreferenssien muutokset lisäävät todennäköisesti asumisväljyyden kysyntää jonkin verran. Lisäksi lukuiset muut tekijät voivat vaikuttaa asuntokysyntään lisäävästi tai vähentävästi. Näitä tekijöitä ovat mm. vapaa-ajan asuntojen lisääntyvä määrä asuinrakennuksissa erityisesti taajamien ulkopuolella sekä muut kakkosasunnot. Osassa asunnoista käyttötarkoituksena on yritysten liikkuvien työntekijöiden majoittaminen sekä käyttö hotellimajoituksen vaihtoehtoina. Osa asunnoista on tyhjillään asukkaiden vaihtumisen tai kysynnän puutteen vuoksi.
Kuvio 3. Asuinrakennuskannan kerrosalan (kerros-m2) nettokasvu eri kasvutekijöiden mukaan Helsingin seudulla nopeissa vaihtoehdoissa
Tulevaisuuden ennustaminen on väistämättä epävarmaa, jopa lyhyellä aikavälillä. Kun aikajänne venytetään 40 vuoden mittaiseksi, epävarmuus kasvaa entisestään. Todennäköisesti mikään tässä selvityksessä vuoteen 2060 asti esitettävä ennustevaihtoehto ei toteudu sellaisenaan. Ennakoinnin tärkeimpänä tarkoituksena ei kuitenkaan ole ”osua täsmälleen oikeaan”, vaan kuvata mahdollisia – toisistaan poikkeavia – kehityskulkuja sekä arvioida niiden pohjalta, minkälaisia suunnitelmia kannattaa tehdä ja mitä toimenpiteitä toteuttaa erilaisissa vaihtoehdoissa ja tilanteissa. Jotkin suuret muutokset ovat kohtaisen hyvin ennakoitavissa, jotkut tulevat yllättäen.
Väestön ikääntyminen voidaan ennakoida kohtalaisen hyvin, koska se perustuu väestön ikäjakaumaan nykytilanteessa. Ikääntyminen vaikuttaa työmarkkinoihin, asumiseen, palveluihin ja liikkumiseen. Työikäisen väestön kasvu hidastuu ja todennäköisesti kääntyy laskuun myös Helsingin seudulla viimeistään 2040-luvulla. Tämä heijastuu vääjäämättä Uudenmaan yritystoimintaan ja työpaikkakehitykseen, verotuloihin ja julkiseen talouteen. Ikääntyminen vaikuttaa myös asumisvalintoihin sekä asuinalueita ja liikkumista koskeviin tarpeisiin.
On myös perusteltua arvioida, että Helsingin seudun ja Uudenmaan väestönkasvu tulee tulevaisuudessa entistä enemmän perustumaan maahanmuuttajataustaiseen väestöön. Työmarkkinoiden toimivuus edellyttää paljon työperäistä maahanmuuttoa. Asukasrakenne tulee monipuolistumaan. Tämä edellyttää sopeutumiskykyä sekä maahanmuuttajien että kantaväestön taholta. Asukkaiden taustojen moninaistuminen voi heijastua asumiskysyntään ja erilaisten asuinalueiden vetovoimaan sekä palveluiden tarpeeseen.
Korona-epidemia sen sijaan on yllättävä ja ennakoimaton tapahtuma, jolla on todennäköisesti myös pitkäaikaisia vaikutuksia senkin jälkeen, kun epidemia on saatu hallintaan. Koronan aiheuttamat poikkeusolot ovat nopeuttaneet ja vahvistaneet monia ilmiöitä, jotka olivat olemassa ja yleistymässä jo aikaisemmin. Etätyön ja monipaikkaisen työn todennäköisesti pitkäaikainen yleistyminen vaikuttaa asumiseen, toimitiloihin ja liikkumiseen. Se voi saada aikaan suuria muutoksia toimitilojen sijainnissa, volyymissä ja tilaratkaisuissa. Se voi johtaa asuntokysynnän muuttumiseen ja alueiden vetovoiman muutokseen. Se voi myös vaikuttaa ihmisten työperäiseen ja vapaa-ajan liikkumiseen.
Maankäytön ja liikenteen suunnittelussa haasteena Helsingin seudulla on varautua nopean kasvun jatkumiseen, joka voi alueellisesti painottua vaihtoehtoisilla tavoilla. Kasvu edellyttää rakentamismahdollisuuksia asumiselle ja yritystoiminnalle sekä liikennejärjestelmää, joka mahdollistaa hyvän saavutettavuuden maakunnan eri alueilla. Kaavoitus ja liikennesuunnittelu mahdollistavat kasvun toteutumisen, mutta eivät takaa kasvua. Toisaalta rakentamismahdollisuuksien puute ja liikennejärjestelmän heikko toimivuus voivat tyrehdyttää kasvun, jos ne muodostavat pullonkaulan väestön ja työpaikkojen lisäykselle ja yritystoiminnan kasvulle. Erityisesti pääkaupunkiseudulla kaavoitetun rakennusmaan puute hyvin saavutettavissa sijainneissa on aikaisempina vuosikymmeninä ollut lähes krooninen ongelma, joka on vaikuttanut heikentävästi koko seudun vetovoimaan ja rajoittanut asukkaiden ja työpaikkojen lisäystä.
Selvityksen projektiot tarjoavat Helsingin seudulle ja sen jokaiselle kunnalle kasvuhaarukan, jonka sisällä väestö- ja työpaikkamäärä vaihtelee melko suurella todennäköisyydellä. Jokaisella kunnalla on yleispiirteinen maankäytön suunnitelma, joka osoittaa mille alueille mahdollista kasvua suunnataan tai millä alueilla nykyistä rakennetta tiivistetään. Jos nopea kasvu realisoituu, kunta luo edellytyksiä rakentamiselle kaavoituksella ja toteuttamalla infra-investointeja. Jos kasvu on hidasta tai trendit kääntyvät laskuun, on tärkeää priorisoida, mihin vähäistä kasvua suunnataan ja mihin rajalliset investoinnit ja kehittämispanokset kohdistetaan.