Valokiilassa
| 16.03.2022
Pekka Mustonen, Helsingin kaupunginkanslia, Kaupunkitieto

Helsingin seudun matkailunäkymiä pandemian ajalta

Aluksi

Matkailututkijoille menneet kaksi vuotta ovat olleet haastavaa aikaa. Keväällä 2020 alkaneen koronapandemian oletettuja ja jo havaittuja vaikutuksia matkailuun on pohdittu pandemian alusta asti, ja varmasti joiltakin osin tämä keskustelu on vasta alussa. Aluksi ei tietenkään tiedetty, mitä on edessä, eikä sitä tiedetä varsinaisesti vieläkään. Toki nyt voimme esittää valistuneita arvauksia luotettavammin kuin tuolloin.

Näyttää siltä, että keskustelu on kääntymässä siihen suuntaan, että pandemia ei lopulta tule aiheuttamaan mitään järisyttävää murrosta matkailussa. Tällainen matkustamisen tarvetta vähentävä muutos vaatisi siis nykyistä isomman kriisin. Tämä kertoo matkustamisen merkityksestä maailmassa, mikä ei ole katoamassa mihinkään.

Luultavasti vielä kauan keskuudessamme kiertävä virus tullee yhdeksi matkailun kysyntään vaikuttavaksi ulkoiseksi tekijäksi. Matkailu on kasvanut liki koko tilastoidun historian, ja tässä mielessä se on selvinnyt jos jonkinlaisista kriiseistä. Meneillään oleva pandemiakriisi lienee näistä koettelemuksista vakavin ja pitkäkestoisin. Ukrainassa syttynyt sota on taas uusi tällainen poikkeustapahtuma, jolla on ilmiselviä vaikutuksia matkailuun. Lähiviikot ja kuukaudet näyttävät, mitä vaikutuksia tällä sodalla on matkailun kysyntään. Ihmisten liikkumiseen sillä on toki vaikutuksia pakolaisvirtojen kautta, kuten nyt jo on huomattu.

Jos matkailun vaikutukset eivät olleet aiemmin laajemmin tiedossa, nyt ne tiedostetaan. Niin ikään matkailun kestävyyteen liittyvät pohdinnat ovat realisoituneet ainakin taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden osalta. Ekologinen kestävyys on asia erikseen. Se on isossa kuvassa edelleen yhteydessä matkailun volyymeihin. Tähän vuosikymmeniä tutkijoita puhuttaneeseen kysymykseen ei siis esimerkiksi pandemian kaltaisellakaan kriisillä näytä olevan merkittävää vaikutusta.

Matkailu, mikä laajasti ymmärrettynä pitää sisällään kaiken ihmisten matkustamisen, liittyy lähes kaikkiin talouden osa-alueisiin. Matkailun kysynnän rakenteet, joita on pidetty itsestään selvinä, ovat tulleet erinomaisesti esiin. Matkailuhan on, kaikille ulottuvista lonkeroistaan huolimatta, logiikaltaan varsin yksinkertainen ilmiöalue. Kysyntä syntyy jossakin – eniten tietenkin siellä, missä ihmisiä on eniten. Kysyntä myös kohdistuu sinne, minne nämä ihmiset syystä tai toisesta haluavat matkustaa. Työperäinen matkustaminen ei tietenkään ole aina yksilön halusta kiinni, mutta vapaa-ajanmatkustaminen on sitä mitä suurimmassa määrin.

Pandemian heijastumia matkailukysyntään Helsingin seudulla

Jo pandemian alkuvaiheessa nähtiin, että matkailukysynnän putoaminen tulee suhteellisesti mitattuna rokottamaan erityisesti suuria kaupunkiseutuja. Kaupunkiseuduilla ilmiö tuntuu siksi niin voimakkaana, että keskuskaupungin rooli on seudun matkailussa hyvin suuri. Helsingin seudun ja Uudenmaan matkailu myötäilee pääkaupunkiseudun kehitystä, mikä taas myötäilee Helsingin ja jossain määrin myös Vantaan kehityssuuntia. Helsingin osuudet Tilastokeskuksen tilastoimista Uudellamaalla rekisteröidyistä yöpymisistä olivat esimerkiksi vuonna 2019 kaikkina kuukausina selvästi yli 60 prosenttia. Ulkomaisten yöpymisten kohdalla noin 75 prosenttia. Osuudet pääkaupunkiseudun luvuista ovat muutamia prosenttiyksiköitä suurempia, mistä voidaan päätellä, että tilastoitavan majoitusliiketoiminnan osuus Uudellamaalla keskittyy hyvin vahvasti pääkaupunkiseudulle. Pandemian aikana Helsingin osuudet ovat hieman pienentyneet, ja tämä lähinnä kysyntärakenteisiin liittyvä muutos lienee väliaikainen.

Miksi pandemia vähensi kysyntää juuri suurissa kaupungeissa? Tämän maailmanlaajuisen ilmiön taustalla on useita syitä. Työmatkailu kohdistuu usein kaupunkeihin, ja kun työmatkailu putosi lähes nollaan, iso osa matkailusta jäi kertaheitolla pois. Esimerkiksi Helsingissä työmatkailun osuus kysynnästä on ollut huomattava. Tilastokeskuksen majoitustilaston mukaan työmatkailuun liittyneiden yöpymisten osuus on ollut ennen pandemiaa joinakin kuukausina selvästi yli puolet. Tämä osuus ei pandemian aikana kovin merkittävästi pudonnut, mikä johtuu Helsingin tapauksessa myös vapaa-ajanmatkailun kysynnän putoamisesta. Pääkaupunkien ja pääkaupunkiseutujen merkitys on huomattava toki myös siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat pääkaupunkeja ja tähän liittyy logistisia ulottuvuuksia. Esimerkiksi Suomessa kansainvälisistä lennoista ylivoimaisesti suurin osa operoi Helsinki-Vantaan kautta.

Ulkomaisen kysynnän vähentyminen on tapahtunut kaikkialla ja Suomessa tämä näkyi selkeimmin, kuten todettua, juuri pääkaupunkiseudulla ja toki myös esimerkiksi Lapissa, missä tosin ulkomainen kysyntä osuu selkeimmin vain talvikuukausiin. Kun myös suomalaisten matkailu ulkomaille vaikeutui, kotimainen kysyntä kasvoi. Tämä kysyntä kohdistui niin ikään kaupunkien ulkopuolelle aivan kysynnän ”rautalankamallin” mukaan: Kysyntä syntyi siellä, missä ihmisiä asui, ja se kohdistui jonnekin muualle – sinne, mistä koettiin löydettävän jotain arjesta poikkeavaa. Toki jonkin verran kysyntää oli myös Helsingissä, mutta majoitusliikkeiden käyttöasteet olivat matalia. Omassa kaupungissa matkailu eli ns. staycation-lomat ovat varmasti pandemian aikana jonkin verran lisääntyneet, mutta nämä eivät tietenkään pystyneet eivätkä pysty jatkossakaan korvaamaan kuin pieneltä osin muualla syntyvää matkailukysyntää.

Iso osa kotimaanmatkailusta jää tilastojen ulkopuolelle

Tilastoinnissa seurataan useimmiten juuri majoitustilastoa, mikä kuitenkin kuvaa vain osaa kokonaisuudesta. Matkailua tapahtuu myös tilastojen ulkopuolella tai ainakin tilastojen rajamaastoissa. Ystävien ja tuttavien ja sukulaisten luona tapahtuva matkustaminen on osa matkailun kokonaisuutta, vaikka näitä yöpymisiä ei majoitustilastoista nähdäkään.

Tilastokeskuksen Suomalaisten matkailu -tilaston mukaan suomalaiset tekivät vuonna 2020 yli 25 miljoonaa yöpymisen sisältänyttä matkaa, joista suurin osa oli vapaa-ajanmatkoja. Niin ikään lähes kaikki matkat olivat kotimaanmatkoja ja näistä suurin osa oli matkoja, joissa yövyttiin ilmaismajoituksessa. Ilmaismajoitusta hyödyntävien matkojen osuus oli vuonna 2020 hieman suurempi kuin vuotta aiemmin, mutta ero ei ollut suuri. Kaikkien yöpymisen sisältäneiden matkojen määrä putosi vuonna 2020 noin kolmanneksella. Ulkomaanmatkojen määrä sen sijaan putosi selvästi enemmän.

Vapaa-ajanmatkoista merkittävä osa suuntautui varmastikin kesämökeille, joita Suomessa on puoli miljoonaa ja toki myös vuokramökkeihin, joita ei majoitustilastoista löydy. Vuokramökkitilastosta nähdään selvästi, että yöpymisten määrä kasvoi pandemian aikana molempina kesinä niin 2020 kuin 2021. Yöpymisten määrä oli heinäkuussa 2019 noin 370 000, vuotta myöhemmin 480 000 ja viime heinäkuussa jo 550 000. Yöpymisten määriä alueittain ei tilastoista löydy, mutta oletettavasti vuokramökkejä on aivan niillä samoilla seuduilla, missä kesämökkejäkin.

Osa mökkimatkoista toki suuntautui myös Helsingin seudulle, vaikkakaan tätäkään emme tilastoista pysty havaitsemaan. Tilastokeskuksen kesämökkitilaston mukaan Helsingin seudulla on lähes 13 000 kesämökkiä. Tämä on enemmän kuin tilaston kärjessä olevilla Kuopiolla ja Mikkelillä ja kolme kertaa enemmän kuin Mäntyharjulla. Jos mukaan laskuihin otettaisiin Uudenmaan kuntia Helsingin seudun ulkopuolelta, luku moninkertaistuisi. Lohja ja Raasepori ovat kesämökkitilastossa aivan Suomen kärjessä.

Mökeille suuntautuva matkailu saa myös aikaan taloudellisia vaikutuksia, mitkä voivat mökkikunnissa olla huomattaviakin. Tämä on hyvä muistaa. Toki mökkimatkailun aikaansaama lisäkulutus voi kohdistua myös matkailijoiden kotikuntiin, kuten usein käykin. Esimerkiksi ostoksia saatetaan tehdä oman kaupungin tutuissa kaupoissa. Tätä kysyntää on vaikea mitata, eikä tämä kysyntä tietenkään kohdistu niihin kohteisiin paikkoihin, missä esimerkiksi kansainväkinen matkailu kiihdyttää liiketoimintaa. Hotellit ja ravintolat ovat menettäneet suuren osan kysyntää, mitä tilannetta tietenkin rajoitukset ovat vielä entisestäänkin huonontaneet.

Pandemian oletettuja vaikutuksia tarjontaan Helsingin seudulla

Kuten on havaittu, matkailun kysyntä muuttuu silmänräpäyksessä, mikäli toimintaympäristössä tapahtuu jokin yllättävä muutos. Tarjonnan muutokset ovat hitaampia. Hotelleja tai muita majoitusliikkeitä ei laiteta kiinni varmaankaan ihan pienin perustein, vaan tilanteita seurataan. Jossakin vaiheessa toki yritykset ovat pakotettuja tekemään muutoksia. Hotelliketjut saattavat laittaa osan toimipisteistään kiinni; pienet majoitusliikkeet voivat sulkea ovensa kokonaan kannattamattomana.

Vuonna 2019 eli aikana ennen pandemiaa pääkaupunkiseudulla oli majoitustilastossa mukana hieman yli 100 majoitusliikettä, joista suurin osa on hotelleja. Helsingin osuus oli kolme neljästä. Espoossa oli – nämä määrät vaihtelevat kaikkialla hieman kuukausittain remonttien ja vastaavien takia – 15 majoitusliikettä ja Vantaalla 17. Muualla Uudellamaalla eli pääkaupunkiseudun ulkopuolella majoitusliikkeitä oli reilut 60–70, vähän kuukaudesta riippuen. Tämä määrä on varsin suuri, missä näkyy Lohjan, Hangon, Raaseporin ja Porvoon vaikutus. Näiden kaupunkien osuus tuosta edellä mainitusta määrästä on yli puolet. Helsingin seudun kunnissa pääkaupunkiseudun ulkopuolella majoitusliikkeitä on tilastoinnin piirissä niin vähän, että niitä ei erikseen tilastoista löydy tietosuoja-asioiden takia. Voidaankin olettaa, että majoitusliikkeitä on hajanaisesti siellä täällä ja niiden osuudet esimerkiksi majoitusmyynnistä ovat varsin pieniä.

Vuonna 2020 majoitusliikkeiden määrä putosi pääkaupunkiseudulla parilla kymmenellä. Tästä pudotuksesta puolet kohdistui Helsinkiin. Tämä tarkastelu riippuu kuitenkin ajanjaksosta. Keväällä 2020 tarjonta väheni selvästi, mutta tilanne hieman parani vuoden edetessä.  Uudellamaalla pääkaupunkiseudun ulkopuolella muutos oli samansuuntainen, joskin pienempi. Esimerkiksi Lohjalla, Raaseporissa ja Porvoossa tarjonta pysyi ennallaan. Tämä viittaa tietenkin kotimaiseen matkailukysyntään, mikä pandemian aikana erityisesti kesinä 2020 ja 2021 kohdistui kotimaisiin kohteisiin ja juuripääkaupunkiseudun ulkopuolelle.

Vuoden 2021 aikana tarjonta palasi lähes pandemiaa edeltävälle tasolle. Joissakin paikoissa tarjontaa on jopa enemmän, jos tätä tarjontaa tarkastellaan majoitustilastoista. Espoossa tilastoinnin piirissä olevia majoitusliikkeitä on enemmän nyt kuin vuonna 2019, samoin Porvoossa. Helsingissäkin tilanne tulee muuttumaan ja tarjonta kasvaa entisestään uusien hotelliavausten myötä aivan lähivuosina.

Mitä on odotettavissa?

Vuosi 2021 oli kasvavan kysynnän aikaa. Tämä kysynnän kasvu kohdistui edelleen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Suomalaiset matkustivat edelleen kotimaassa ja ulkomainen kysyntä pysyi alhaalla. Vuosi 2022 on alkanut samalla tavalla, joskin kevään kynnyksellä kysyntä Helsingissä ja myös muualla pääkaupunkiseudulla on hiljalleen nousussa.

Helsingin ja samalla pääkaupunkiseudun matkailu on tosin palautunut hitaammin kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaiden pääkaupungeissa, mutta suunta on hiljaisemmasta vauhdista huolimatta sama. Tahdin hitaus Helsingissä johtuu lähinnä Aasian ja Venäjän kysynnän käynnistymisvaikeuksista, joskin erilaiset rajoitukset myös Suomen päässä ovat vaikuttaneet kysyntään. Alkanut sota Ukrainassa ei varmaankaan helpota Venäjän tilannetta, ja esimerkiksi Kiinan tilanteeseen liittyy vielä paljon epävarmuuksia. Lisäksi lentoliikenne Venäjän yli on nyt keskeytynyt, joten ylipäätään Aasian suunnan tulevaisuuden näkymät ovat muuttuneet. Helsinki-Vantaan lentokentän strateginen sijainti Aasian ja Pohjois-Amerikan puolivälissä onkin yhtäkkiä heikkous, koska Venäjän ilmatilaa kiertävät reitit ovat pidempiä kuin muilla.

Ennen tätä uusinta kriisiä, lentomäärät Helsinki-Vantaalla ovat lähestyneet pandemiaa edeltävää aikaa ja myös lentomatkustajien määrä on ollut jatkuvassa kasvussa. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Lentoliikenteessä, kuten tällä hetkellä matkailussa ylipäätään, mennään nyt tarjonta edellä. Lentomatkustajien määrät lähentyvät entisiä aikoja lentojen määriä hitaammin. Kärjistäen nyt siis lennetään joko pienemmillä tai tyhjemmillä koneilla.

Niin ikään hotelleissa on tilaa. Kaikki on siis periaatteessa valmista ja matkailumarkkinoilla odotetaan kysynnän kasvua. Mikään ei siis periaatteessa ole muuttunut. Rajoituksia on tätä kirjoitettaessa vielä jonkin verran, mutta kun ne poistuvat, kysyntä palannee entiselleen, jos ihmisten toiveet ja uskallus matkustaa ovat pysyneet muuttumattomina. Toki toimintaympäristö on jälleen myös Ukrainan-sodan myötä muuttunut, ja tämän vaikutuksia ihmisten matkustushalukkuuteen emme vielä tiedä.

Joka tapauksessa on oletettavaa, että ainakin työperäisen matkustamisen määrä tulee olemaan jatkossa pienempi. Tämä on tietenkin osittain etätöiden yleistymisen ansiota tai syytä – näkökulmasta riippuen. Ihmisten halu matkustaa on puolestaan eri asia. Oletettavasti mitään perustavanlaatuisia muutoksia ei matkailutarpeissa ole tapahtunut. Luultavasti rajoitusten poistuttua kysyntä tulee kasvamaan ainakin hetkellisesti: patoutunut kysyntä halutaan purkaa johonkin. Monet suomalaiset matkustavat varmasti ulkomaille heti, kun se on vaivattomasti mahdollista. Myös Suomeen matkustetaan, koska kysyntä realisoituu kaikkialla. Isossa kuvassa varsinkin kysyntäsokin jälkeen matkailu ei ole nollasummapeliä. Se voi ja tulee lisääntymään kaikkialla. Jossain toki enemmän kuin muualla.

Matkailututkijoiden keskuudessa on puhuttu jonkin verran siitä, milloin voimme alkaa puhua pandemian jälkeisestä ajasta, jos koskaan. Aika yleisestihän ajatellaan, että vaikka pandemia väistyisi, sen juurisyy eli virus jatkaa elämäänsä ja vaikuttaa jollakin tavalla ihmisten elämään ja matkailuun vielä kauan. Tietenkin matkailututkijana haluaisin vetää aikasarjoihin jonkun viivan johonkin kohtaan samaan tapaan kuin maaliskuun 2020 taannoin vedettiin. Ajattelen, että siinä vaiheessa, kun rajoitukset eivät enää estä matkailutoimintaa, tämä raja voidaan asettaa. Tässä kynnyskohdassa, vaikka se ei käytännössä jyrkkä kynnys olekaan, matkailun kysynnän muutoksia tulee alkaa tarkastella laajemmin. Tilastot kertovat missä mennään, mutta ne eivät kerro, miksi jotain tapahtuu.

Tämä aika alkaa olla nyt käsillä. Koronalukujen vaikutus kysyntään vähenee ja muiden matkailuun normaalistikin vaikuttavien tekijöiden vaikutukset korostuvat. Vähitellen etenemme kohti alussa esitettyä peruskaavaa. Kysyntä kohdistuu sinne, minne ihmiset haluavat mennä. Työmatkailu, jos se ainakin jossain määrin palautuu, kohdistuu sinne, missä kokouksia ja konferensseja pidetään. Jos näissä perustavaa laatua olevissa asioissa tapahtuu muutoksia, olemme uuden äärellä. Vapaa-ajanmatkailussa tällaiset merkittävät muutokset vaikuttivat vielä tovi sitten hyvin epätodennäköisiltä, mutta uudet mustat pilvet ovat nousseet horisonttiin. Ukrainassa käytävällä sodalla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia.