Pääkaupunkiseudun kaupungit analysoivat yhdessä asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä – eroja on niin kaupunkien välillä kuin niiden sisällä
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnassa edellyttää monenlaista tietoa
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kunnan tehtävä, ja se tulee säilymään kuntien vastuulla myös sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelujen siirtyessä hyvinvointialueilla tuotettaviksi. Hyvinvointi- ja terveysnäkökohdat tuleekin huomioida lähes kaikissa kunnan toiminnoissa ja kaikilla toimialoilla. Kyse on tietoon perustuvasta ja suunnitelmallisesta vaikuttamisesta hyvinvointiin ja sen osatekijöihin.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen edellyttää riittävää tietopohjaa kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden tilasta. Vaikka Suomessa saadaan asukkaiden elinoloista paljon tietoa erilaisista rekistereistä, ovat monet hyvinvoinnin ja terveyden kannalta olennaiset tekijät ovat kuitenkin sellaisia, joista rekisteritietoa ei kerry.
Tästä syystä pääkaupunkiseudun kunnat toteuttivat yhdessä keväällä 2021 kyselytutkimuksen, jossa kerättiin tietoa väestön elinoloista, elämänlaadusta, osallisuudesta, terveydentilasta, toimintakyvystä ja elintavoista. Tutkimusaineiston avulla voidaan tarkastella paitsi väestön hyvinvoinnin ja terveyden tilaa ja siinä tapahtuneita muutoksia, myös sitä, minkälaiset tekijät ylipäätään vaikuttavat väestön hyvinvointiin ja terveyteen. Aineistosta on toistaiseksi julkaistu kuvaileva tulosraportti ja analyyttisempi tutkimusraportti, joita esitellään tässä artikkelissa, sekä rahapelaamista kuvaava tutkimus (Mäki 2022).
Kuvailevat tulokset kattavat laajan valikoiman hyvinvoinnin indikaattoreita
Ensimmäiset kuvailevat tulokset pääkaupunkiseudun asukkaiden tilanteesta julkaistiin indikaattoreina kunnittain sukupuolen ja ikäryhmän mukaisesti vuoden 2021 syksyllä (https://pkskysely.kaupunkitieto.fi/). Tämä tulosraportti sisältää 61 eri indikaattoria. Ne kuvaavat muun muassa elinoloja, osallisuutta, koettua hyvinvointia ja terveydentilaa, kroonisten sairauksien yleisyyttä, mielen hyvinvointia ja elintapoja useasta eri näkökulmasta. Lisäksi raportissa kartoitetaan toimintakykyä ja arjesta selviytymistä, sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta ja käyttöä sekä koronaepidemian vaikutuksia hyvinvointiin ja elintapoihin. Taulukossa 1. näytetään esimerkkejä näistä indikaattoreista.
Taulukko 1. Esimerkkejä Pääkaupunkiseudun hyvinvointikysely 2021 -tulosraportin indikaattoreista
Kuvailevien tulosten mukaan pääkaupunkiseudun asukkaista esimerkiksi 84 prosenttia on tyytyväisiä asuinalueensa olosuhteisiin. Naiset ovat keskimäärin hieman tyytyväisempiä kuin miehet. Kauniaisissa tyytyväisiä oli suhteellisesti eniten, kun taas Vantaalla osuus oli hieman pääkaupunkiseudun keskiarvoa pienempi.
Elämänlaatunsa kokee keskimäärin hyväksi 59 prosenttia asukkaista, mutta 75 vuotta täyttäneiden joukossa osuus jää nuorempia ikäryhmiä pienemmäksi. Sen sijaa psyykkisesti kuormittuneita on alle 55-vuotiaiden joukossa selvästi vanhempia ikäryhmiä enemmän. Kaikista vastaajista psyykkistä kuormittuneisuutta kokee 16 prosenttia. Koronaepidemia lisäsi monen yksinäisyyden tunnetta. Osuus on naisilla (52 %) miehiä (41 %) suurempi. Lisäksi osuus on alle 55-vuotiaiden joukossa hieman vanhempia ikäryhmiä korkeampi.
Pääkaupunkiseudun asukkaista useampi kokee terveydentilansa hyväksi kuin kaikista suomalaisista. Myös pitkäaikaisia toimintarajoituksia terveysongelmien vuoksi esiintyy harvemmin, ja kaksi kolmesta alle 65-vuotiaasta arvioi työkykynsä erinomaiseksi tai hyväksi.
Tupakointi on 55–74-vuotiaiden joukossa yleisempää kuin nuoremmilla tai vanhemmilla ikäryhmillä. Kaiken ikäisistä 8 prosenttia tupakoi päivittäin, vaikkakin Vantaalla osuus on naapurikuntia suurempi (12 %). Asukkaista 42 prosenttia liikkuu terveyssuositusten mukaan tarpeeksi. Miehet saavuttavat terveysliikuntasuositukset naisia useammin, ja nuoret ikääntyneitä useammin. Vastaajista 43 prosentilla päivittäinen liikunta oli kuitenkin vähentynyt koronaepidemian johdosta. Joka viidennen kohdalla päivittäinen liikunta oli puolestaan lisääntynyt. Pääkaupunkiseudun asukkaista suurempi osa on vähentänyt alkoholinkäyttöään korona-aikana kuin lisännyt sitä. Alkoholin liikakäyttö on yleisintä 65–79-vuotiaiden ikäryhmässä.
Joka neljäs pääkaupunkiseudun 20 vuotta täyttänyt kokee, että kotitalouden menoja on haastavaa kattaa saaduilla tuloilla (Kuvio 1). Useimmiten näin koetaan Vantaalla, ja selvästi harvemmin Kauniaisissa. Miesten ja naisten välillä ei ole eroa taloudellisten vaikeuksien kokemisessa. Sen sijaan nuoremmissa ikäryhmissä kokemus on yleisempi kuin iäkkäämmillä.
Tutkimusraportti pyrki pureutumaan ilmiöiden välisiin yhteyksiin
Keväällä 2022 valmistui hyvinvointia ja terveyttä syvemmin kartoittava tutkimus (Ahlgren-Leinvuo ym. 2022). Siinä paitsi raportoitiin pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn keskeisimmät tulokset ja esitettiin ikävakioituja vertailuja niin myös analysoitiin ilmiöihin yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksessa analysoitiin seuraavia teemoja: terveys ja sairastavuus, mielen hyvinvointi ja elämänlaatu, osallisuus ja yksinäisyys, työkyky, toimeentulo sekä elintapojen osalta päihteiden käyttö, liikunnan harrastaminen ja ravitsemus.
Tulosten mukaan pääosa pääkaupunkiseudun väestöstä voi hyvin. Tuloksista näkyy kuitenkin myös huono-osaisuuden kasautumista sekä suuria väestöryhmien välisiä eroja hyvinvoinnissa ja terveydessä. Seuraavassa esitellään joitain tuloksia sekä eri taustatekijöiden yhteyksiä hyvinvointiin ja terveyteen.
Terveydentila on keskimäärin hyvä, mutta osin riskitekijät kasautuvat
Itse koettu terveys on useissa tutkimuksissa osoittautunut hyväksi mittariksi subjektiiviselle terveydentilalle. Vaikka se kuvaa terveydentilaa laajasti, ennustaa se väestötasolla hyvin jopa kuolleisuutta. Pääkaupunkiseudun väestö kokee terveydentilansa paremmaksi kuin suomalaiset keskimäärin. Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus on kuitenkin kasvanut neljän vuoden takaisesta tilanteesta. Näin on käynyt sekä pääkaupunkiseudulla että koko maassa, ja tämä liittynee ainakin osin koronaepidemiaan.
Useimmat pitkäaikaissairaudet ja niiden riskitekijät ovat yleisiä vasta ikääntyneillä (Kuvio 2). On kuitenkin hyvä huomata, että kaikki ikäihmiset eivät suinkaan sairasta niitä, vaan pitkäaikaissairaudet kasautuvat osin samoille asukkaille. Esimerkiksi niillä 75 vuotta täyttäneillä, joilla on kohonnut veren kolesteroli, on 3,5-kertainen todennäköisyys kärsiä myös kohonneesta verenpaineesta verrattuna niihin ikäihmisiin, joiden kolesteroli ei ole koholla. Vastaavasti kohonnut verenpaine lisää todennäköisyyden sairastaa myös diabetesta 2,6 kertaiseksi verrattuna niihin, joilla ei kohonnutta verenpainetta ole.
Etenkin iäkkäillä terveyden ja sairastavuuden ohella korostuu toimintakyky. Muiden terveydentilaa ja sairastavuutta kuvaavien muuttujien tapaan myös se on yhteydessä sosiodemografisiin ja -ekonomisiin tekijöihin. Sukupuolen ja iän vakioimisen jälkeen avoliitossa olevilla, eronneilla, leskillä ja naimattomilla on huomattavasti naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevia suurempi vakavan toimintarajoitteen riski.
Vastaavasti myös niillä pääkaupunkiseudun asukkailla, jotka kokevat taloudellisia vaikeuksia, on yli kaksikertainen todennäköisyys kokea vakavaa toimintarajoitetta. Osin tämä johtuu siitä, että vakavaa toimintarajoitetta kokevat joutuvat usein jäämään työmarkkinoiden ulkopuolelle ja siksi heidän tulonsa jäävät pieniksi. Nämä edellä mainitut tekijät myös liittyvät yhteen, sillä taloudellisten vaikeuksien vakioiminen selitti pitkälti siviilisäädyn yhteyden vakavaan toimintarajoitteeseen.
Mielen hyvinvoinnissa on haasteita ja elintavoissa osin parannettavaa
Pääkaupunkiseudun asukkaista masennusta sairastaa yhdeksän prosenttia ja ahdistuneisuushäiriötä kahdeksan prosenttia. Seitsemällä prosentilla puolestaan on ollut itsetuhoisia ajatuksia. Mielen hyvinvoinnin haasteet ovat yleisiä etenkin nuorissa ikäryhmissä. Monet mielen hyvinvointia kuvaavat indikaattorit ovat voimakkaasti yhteydessä työmarkkina-asemaan. Kun osa-aika- tai kokoaikatyössä olevista 20–39-vuotiaista joka kymmenes kärsii itsetuhoisista ajatuksista, masennuksesta tai ahdistuneisuushäiriöstä, on vastaavat osuudet yli 40 prosenttia työkyvyttömyyseläkkeellä tai kuntoutustuella olevilla. Näin suuret osuudet ovat osin ymmärrettäviä siitä syystä, että mielenterveyshäiriöt ovat nuorilla aikuisilla hyvin usein työkyvyttömyyden taustalla. Myös työttömistä huomattavan suuri osuus kärsii heikosta mielen hyvinvoinnista. Noin 20 prosenttia kokee itsetuhoisia ajatuksia, masennusta tai ahdistuneisuushäiriöitä. Myös päihteet, ja erityisesti kannabiksen käyttö, ovat yhteydessä mielen hyvinvointiin.
Osalle asukkaista puolestaan kasautuu sosiaalista osattomuutta ja yksinäisyyttä. Hyvin harva osattomuutta kokeva vastaaja kokee myöskään elämänlaatuansa hyväksi tai osallistuu aktiivisesti jonkin yhteisön toimintaan, ja lähes puolet heistä kokee itsensä yksinäiseksi. Vaikka suhteellisen harva pääkaupunkiseudun asukkaista tuntee itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti, niin taloudellisten vaikeuksien kokeminen, masennus, huono koettu terveys ja vakava toiminnanrajoite lisäävät yksinäisyyden kokemisen riskin moninkertaiseksi.
Alkoholin liikakäyttö on pääkaupunkiseudulla yleisintä 65–79-vuotiaiden ikäryhmässä. Tämän ikäisistä peräti 46 prosenttia käyttää alkoholia liikaa. Vähiten alkoholin liikakäyttöä on nuorimmilla, alle 40-vuotiailla, joista joka viides käyttää alkoholia liikaa. Humalahakuinen juominen on yleisintä 40–64-vuotiaiden ikäryhmässä. Alkoholin liikakäyttö ja humalahakuinen juominen ovat pääkaupunkiseudun asukkailla yhteydessä useisiin hyvinvointia ja terveyttä kuvaaviin tekijöihin. Alkoholia liikaa käyttävät ovat muita useammin yksinäisiä, ja heillä on esimerkiksi diagnosoitu masennus muita yleisemmin. Niin ikään humalahakuisesti juovilla on lähes kaksinkertainen todennäköisyys kokea terveydentilansa keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi ja puolitoistakertainen todennäköisyys kokea toimintarajoituksia terveysongelmien vuoksi vielä senkin jälkeen, kun ikä ja sukupuoli on vakioitu.
Väestöryhmien välillä on hyvinvointi- ja terveyseroja
Vaikka hyväosaisuus keskittyy pääkaupunkiseudulle, myös huono-osaisuus on yleistä ja sosioekonomisten ryhmien väliset hyvinvointi- ja terveyserot suuria. Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi korkeasti koulutetut voivat muita koulutusryhmiä paremmin monen indikaattorin mukaan. Koulutustaso on yhteydessä esimerkiksi itsearvioituun terveydentilaan, ja osallisuuden kokemus on sitä parempi, mitä korkeampi vastaajan koulutustaso on. Taloudellisten vaikeuksien kokeminen puolestaan on yhteydessä toimintarajoitteen kokemisen riskiin – vaikkakin syy-seuraussuhde voi mennä myös toisinpäin. Kuten edellä kuvattiin, mielen hyvinvointia kuvaavat indikaattorit ja yksinäisyyden kokeminen taas ovat voimakkaasti yhteydessä työmarkkina-asemaan.
Pääkaupunkiseudun asukkailla on huomattavia koulutusryhmittäisiä eroja myös elintavoissa. Korkea-asteen koulutuksen saaneet käyttävät muita koulutusryhmiä harvemmin alkoholia liikaa tai juovat humalahakuisesti. Koulutusryhmien väliset erot tupakkatuotteiden ja nikotiinipitoisten sähkösavukkeiden käytössä ovat todella suuret, ja eroja on myös kannabiksen käytössä. Päivittäistupakointi on kokonaisuudessaan vähentynyt, mutta tupakoinnin erittäin suuret koulutusryhmittäiset erot eivät ole kaventuneet. Koulutustaso on niin ikään selvästi yhteydessä liikkumisen määrään sekä kasvisten ja hedelmien käyttöön.
Huomio sellaisten hyvinvoinnin ja terveyden erojen tunnistaminen, joiden syihin voidaan vaikuttaa
Kokonaisuutena tutkimus antaa näkymän pääkaupunkiseudun kaupunkien asukkaiden koettuun terveyteen ja hyvinvointiin. Se pyrkii osaltaan vastaamaan kysymykseen siitä, millainen on pääkaupunkiseudun asukkaiden hyvinvoinnin tila 2020-luvun alussa. Kaupunkinäkökulmasta erityisesti sellaisten hyvinvoinnin ja terveyden erojen tunnistaminen, joiden syihin voidaan vaikuttaa joko muokkaamalla käyttäytymisen edellytyksiä, olosuhteita tai eroihin johtavia mekanismeja, olisi yhteiskuntapoliittisesti tärkeää.
Vaikka väestön hyvinvointi ja terveydentila ovat yleisesti parantuneet pitkällä aikavälillä, ei kehitys ole ollut yhtä suotuisaa kaikissa väestöryhmissä. Lisäksi koronaepidemian aikana väestöryhmien väliset hyvinvoinnin ja terveyden erot ovat todennäköisesti syventyneet vielä entisestään. Niinpä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä tulee kiinnittää huomiota sekä heikoimmassa asemassa oleviin että niihin suuriin väestöryhmiin, joissa terveysongelmia on eniten.
Julkaisut:
Ahlgren-Leinvuo H, Erjansola J, Joensuu M, Mäki N, Mänty M ja Sihvonen A-P (2022). Pääkaupunkiseudun asukkaiden hyvinvointi ja terveys. Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn 2021 tuloksia. Helsingin kaupunginkanslian Tutkimuksia 2022:1. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia
Mäki, N (2022). Rahapelaaminen ja peliongelmat yleisimpiä vähän koulutetuilla ja talousvaikeuksia kokevilla. Kvartti 2/2022, 26–39.