Yritysten ja elinkeinojen tulevaisuusnäkymiä
Uusimaa on Suomen suurin taloudellisen toiminnan keskittymä ja Pohjois-Euroopan merkittävä metropolialue. Maakunnan osuus Suomen maapinta-alasta on vain 3 %, mutta osuus koko maan väestöstä on 31 %, työpaikoista 35 % ja bruttokansantuotteesta (bkt) 40 %. Asukasta kohti laskettu bruttokansantuote on 1,5-kertainen muuhun maahan verrattuna.
Uudenmaan yritystoiminnan tilannekuva
Uusimaa on erikoistunut osaamisintensiivisiin palveluihin ja teollisuusaloihin (kuvio 1). Osaamisintensiivisiin liike-elämän palveluihin kuuluvat mm. rahoitus- ja vakuutustoiminta sekä informaatio ja viestintä, joissa kaksi kolmannesta koko maan arvonlisäyksestä tuotetaan Uudellamaalla. Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta sekä hallinto- ja tukipalvelut muodostavat toimialaryhmän, jossa maakunnan osuus on yli puolet. Pääasiassa kotitalouksille suunnattujen palveluiden erikoistumisaloja ovat kulttuuri-, virkistys- ja muut palvelut sekä majoitus- ja ravitsemistoiminta, joiden osalta Uudenmaan osuus valtakunnallisesta arvonlisäyksestä on yli 40 %. Kiinteistöpalveluiden, tukku- ja vähittäiskaupan sekä kuljetuksen ja varastoinnin, jotka palvelevat sekä yritys- että kotitaloussektoria, arvonlisäyksestä maakunnan osuus on myös varsin korkea. Sähkö- ja elektroniikkateollisuus edustaa Uudellemaalle vahvasti keskittynyttä osaamisintensiivistä teollisuusalaa, jossa maakunnan osuus koko maan arvonlisäyksestä on kaksi kolmannesta. Myös sähkö-, lämpö- ja vesihuolto sekä kemianteollisuus ovat keskittyneet vahvasti Uudellemaalle yli 40 % osuudella valtakunnallisesta arvonlisäyksestä.
Uudenmaan elinkeinotoiminnan osaamisintensiivisyyden seurauksena työllisestä väestöstä yli puolet työskentelee asiantuntija-ammateissa, jotka pääasiassa edellyttävät korkeakoulututkintoa. Myös teollisuudessa asiantuntijatyö on huomattavasti yleisempää kuin varsinainen tuotantotyö.
Tuottavuus kuvaa sitä, kuinka paljon arvonlisäystä työllä saadaan aikaan. Mahdollisuudet kasvattaa asukkaiden tuloja sekä rahoittaa hyvinvointipalveluita syntyvät yrityksissä ja julkisella sektorilla tehtävän työn tuottavuuden kasvusta. Suomessa bruttokansantuote/työtunti -indikaattorilla mitattu tuottavuus kasvoi useita vuosikymmeniä 1970-luvulta vuoteen 2008 asti eli finanssikriisin alkamiseen. Sen jälkeen kasvu hidastui ja pysyi heikkona 2010-luvun loppuun asti.
Uudellamaalla yrityssektorin toiminta on tuottavampaa kuin samoilla toimialoilla muualla maassa. Ero on huomattava lähes kaikilla merkittävillä teollisuustoimialoilla, kuten myös kaikissa markkinapalveluissa. Tuottavuusero Uudenmaan hyväksi perustuu useisiin tekijöihin, kuten tuotannon suurempiin mittakaavaetuihin, edistyneempään tuotantoteknologiaan, vankempaan osaamispääomaan, korkeamman arvonlisäyksen tuotevalikoimaan eri toimialoilla sekä suurkaupunkialueen kasautumisetuihin. Kuitenkin verrattuna muihin pohjoismaisiin suurkaupunkiseutuihin Uudenmaan yritystoiminta häviää tuottavuudessa erityisesti informaatio- ja viestintäpalveluissa sekä liike-elämän palveluissa, jotka ovat kaikissa Pohjoismaissa merkittäviä palveluviennin aloja. Myös keskeisten teollisuusalojen tuottavuus jää Uudellamaalla jälkeen muiden Pohjoismaiden suurkaupunkiseuduista.
Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalla (TKI) on useissa tutkimuksissa todettu olevan suuri merkitys tuottavuuden kasvulle, koska niihin suunnatut panostukset mahdollistavat tuotteiden ja palvelujen jalostusasteen nostamisen, uusien tuotteiden kehittämisen sekä pysymisen mukana teknisessä kehityksessä. Uusimaa on Suomen suurin TKI-keskittymä, jossa käytetään noin puolet koko maan TKI-menoista. Maakunta oli yksi EU:n kärkialueista näissä panostuksissa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sen sijaan 2010-luvulla maakunta jäi jälkeen muiden Pohjoismaiden suurkaupunkien tahdista. TKI-panostusten reaalinen väheneminen on osaltaan vaikuttanut tuottavuuden nousun hidastumiseen.
Kuntarajat ylittävä työssäkäynti on yleistynyt vuosikymmenien ajan Uudellamaalla. Maakunnan työllisistä 42 % kävi töissä oman asuinkuntansa ulkopuolella vuonna 2019. Pendelöintialttius nousee koulutustason myötä. Pendelöintimahdollisuuden paraneminen lisää työmarkkinoiden toimivuutta. Ilmiön kääntöpuolena ovat pitkät työmatkat, liikenteen ilmastopäästöt sekä ajoneuvoliikenteen ruuhkautuminen erityisesti pääkaupunkiseudun sisääntuloväylillä ja kehäväylillä.
Elinkeinotoiminnan sijoittumistekijät
Yritysten sijaintipaikan valinta perustuu liiketoiminnan logiikkaan, jossa tavoitteena on mahdollisimman hyvien toimintaedellytysten turvaaminen yrityksille. Tärkeä sijoittumistekijä on saavutettavuus, jolla tarkoitetaan liikenne- ja kommunikaatioetäisyyttä niihin sijainteihin, joihin taloudellinen toiminta ja liikkuminen ovat keskittyneet. Elinkeinotoiminnan kannalta saavutettavuuden tärkeitä dimensioita ovat logistiikkasaavutettavuus, kommunikaatiosaavutettavuus, asiakassaavutettavuus sekä työmatkasaavutettavuus.
Logistiikkasaavutettavuus on keskeinen tekijä erityisesti teollisuuden, rakentamisen ja kaupan tavarakuljetusten kannalta. Näissä toiminnoissa keskeinen toiminto on raaka-aineiden ja välituotteiden kuljetus tuotantopaikkaan tai varastoon sekä lopputuotteiden kuljetus asiakkaille tai varastoon. Tärkeitä tekijöitä ovat kuljetuksen ja varastoinnin kustannukset sekä kuljetuksen varmuus ja riskittömyys.
Kommunikaatiosaavutettavuuden merkitys korostuu informaatio- viestintäalan, rahoitustoiminnan, liike-elämän palveluiden sekä muiden asiantuntijavaltaisten toimialojen toiminnassa. Näillä aloilla kontaktien helppous ja tehokkuus asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa on tärkeää. Kommunikaatioon liittyy oleellisesti informaation välittäminen sekä verkostojen kehittäminen ja ylläpito.
Asiakassaavutettavuus on tärkeää vähittäiskaupan, ravintoloiden ja kahviloiden, hotellien, sekä useimpien muiden kaupallisten ja julkisten palveluiden sijoittumiselle. Näissä toiminnoissa potentiaalisten asiakkaiden hyvä saavutettavuus vaikuttaa asiakasmääriin sekä liiketoiminnan volyymiin. Asiakassaavutettavuuteen perustuvan sijoittumismekanismin ikiaikainen ilmenemismuoto on kaupunkikeskusta kauppakatuineen ja toreineen. Sen nykyaikainen vastine on 1900-luvun jälkipuolella yleistynyt ilmiö kauppakeskus. Kummassakin sijainti edellyttää hyvää saavutettavuutta suurelle joukolle potentiaalisia asiakkaita, joita vetää paikalle suuri määrä sekä eri alojen että samojen alojen kauppoja ja palveluita.
Työmatkasaavutettavuus – asuinpaikkojen ja työpaikkojen väliset liikenneyhteydet – vaikuttaa kaiken tyyppisen elinkeinotoiminnan sijaintivalintoihin. Yritysten kannalta työmatkasaavutettavuus vaikuttaa osaavan työvoiman saatavuuteen. Hyvin saavutettavaan sijaintiin on helpompaa rekrytoida työntekijöitä kuin heikosti saavutettavaan. Toimipaikan sijainti voi vaikuttaa myös työnhakijoiden palkkavaatimukseen.
Kilpailukyky
Helsingin seudusta ja Uudeltamaalta tehty kilpailukykyselvitys nostaa systemaattisella tavalla esiin seudun vahvuuksia ja heikkouksia suhteessa pohjoismaisiin ja Baltian vertailukaupunkiseutuihin (MAL 2023, HSL ja Uudenmaan liitto, 2021). Tulosten mukaan Helsingin kaupunkiseutu jää kilpailukyvyssä jälkeen Tukholman, Oslon ja Kööpenhaminan kaupunkiseuduista.
Elinkeinotoiminnan näkökulmasta Helsingin seudun vahvuudet suhteessa verrokkeihin liittyvät teknologiateollisuus- ja startup-vetoiseen innovatiivisuuteen, tasa-arvoon sekä hyvään työelämän ja vapaa-ajan tasapainoon. Seutu on tulosten mukaan onnellinen, turvallinen ja terveellinen ympäristö ja onnistunut välttämään segregaatiota verrokkikaupunkiseutuja paremmin.
Sen sijaan Helsingin seutu jää jälkeen verrokkikaupungeista erityisesti tuottavuudessa ja innovaatiokyvykkyydessä. Näiden tekijöiden suhteen seutu on menettänyt asemia suhteessa 2000-luvun ensimmäiseen vuosikymmeneen, toisin kuin pohjoismaiset kumppanit. Tutkimus- ja koulutuspanostukset suhteessa asukaslukuun tai bkt:hen kasvoivat hitaammin kuin vertailualueilla. Myös työikäisen väestön koulutustason nousu on hidastunut, toisin kuin verrokeissa. Työllisyysaste on alempi ja työttömyysaste korkeampi kuin naapurimaiden suurkaupunkiseuduilla. Silti yritykset kärsivät työvoimapulasta. Uusimaa ei ole myöskään onnistunut houkuttelemaan alueelle työperäisiä maahanmuuttajia yhtä tehokkaasti kuin vertailukaupungit. Ilmeisesti työllistymisen kannustimet sekä työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista edistävät työvoimapalvelut toimivat tehokkaammin naapurimaissa.
Johtopäätöksiä
Vihreä siirtymä edellyttää ilmastopäästöjen nopeaa vähentämistä kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa. Pääasiallinen vastuu muutosten toteuttamisesta on yrityssektorilla. Kunnilla on kuitenkin paljon vaikutusvaltaa mm. energiatuotannon, yhdyskuntarakenteen, asumisen ja rakentamisen sekä liikenteen ilmastopäästöjen vähentämisen toimenpiteissä. Kunnat vastaavat elinkeinoelämän paikallisesta toimintaympäristöstä, jonka pitää mahdollistaa ja tukea yritysten investointeja ja toiminnan muutosta. Nämä tekijät luovat Uudenmaan elinkeinoille ja kunnille mahdollisuuksia ja vaatimuksia.
Vihreän siirtymän aikaansaama murros johtaa panostuksiin fossiilittomaan energiantuotantoon sekä muutoksia teollisuuden prosesseihin, liikenteeseen ja asumiseen. Samalla ne tarjoavat myös mahdollisuuksia Uudenmaan yrityksille, koska vihreä siirtymä mahdollistaa toteutuessaan kasvavaa vientikysyntää älykkäille koneille, laitteille, prosesseille.
Investoinnit kestävään tuotantoon sekä kehittyviin hyvinvointipalveluihin edellyttävät paljon resursseja. Tätä varten tarvitaan taloudellisesti, ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävää tuotannon arvonlisäyksen kasvua, joka lisää työllisyyttä ja tuottaa verotuloja kasvaviin julkisiin palveluihin ja investointeihin.
Muutokset edellyttävät käännettä tuottavuudessa, jonka kääntäminen kasvuun edellyttää sekä yksityisen että julkisen sektorin panostuksia TKI-toimintaa ja koulutukseen. Toinen edellytys tuotannon ja tuottavuuden kasvulle on työvoiman saatavuuden turvaaminen. Suomessa ja Uudellamaalla työvoiman ulkopuolella ja työttömänä oleva työikäinen väestö sisältää suuren työvoimareservin, joka tulee saada koulutuksen ja palveluiden kautta työelämään. Työvoiman saatavuus edellyttää myös jatkuvaa maahanmuuttoa sekä muuttajien kouluttamista ja ohjaamista työelämään.
Kaupunkien ja kuntien tulee luoda edellytykset vakaalle, ennustettavalle ja kilpailukykyiselle toimintaympäristölle, joka luo pohjan yritysten halulle investoida, kehittyä ja kasvaa. Yrityksille ovat tärkeitä korkealaatuiset elinkeinopalvelut, sujuvat lupaprosessit, tehokkaat työvoimapalvelut sekä toimiva joukkoliikenne yritysalueille. Tiivis yhdyskuntarakenne, toimiva infra sekä hyvin toimiva liikennejärjestelmä ovat tärkeitä edellytyksiä yritysten mahdollisuudelle hyötyä sijainnin aikaansaamista positiivisista ulkoisvaikutuksista.
Kunnat eivät voi juurikaan vaikuttaa yritysten, valtion tai korkeakoulujen tutkimus- ja kehittämisrahoitukseen tai yritysten investointeihin ja muihin välittömästi tuottavuuteen vaikuttaviin tekijöihin. Sen sijaan kunnat voivat vaikuttaa erityisesti:
-
kaavoitukseen ja paikalliseen infraan
-
liikennejärjestelmään ja joukkoliikenteeseen
-
ammatilliseen koulutukseen ja osaavan ammattityövoiman saatavuuteen
-
asumiseen ja palveluihin ja niiden kustannuksiin asukkaille.
Kunnilla on tärkeä rooli myös osaavien maahanmuuttajien houkuttelussa seudun työmarkkinoille sekä heidän viihtymisessään ja pysymisessään alueella. Asuminen ja sen kustannukset, elinympäristö, sosiaalinen ympäristö sekä palvelut vaikuttavat potentiaalisten muuttajien halukkuuteen tulla alueelle sekä tehdä työtä siellä.
Osaamisintensiivisten korkean tuottavuuden yritystoiminnan rinnalla toimii laaja joukko ”tavallisia” yrityksiä, jotka tuottavat välituotteita ja erilaisia palveluita muille yrityksille sekä kotitalouksille. Näillä yrityksillä on tärkeä rooli elinkeinoelämän ja koko yhteiskunnan toimivuuden turvaamisessa. Kuntien on tuettava myös näiden alojen sijoittumismahdollisuuksia, toimintaedellytyksiä ja työvoiman saatavuutta.
Lähteet
Uudenmaan liitto; Seppo Laakso (2021). Uudenmaan elinkeinojen tilannekuva ja tulevaisuuden näkymät. [1] Julkaistu Uudenmaan liiton julkaisuja -sarjassa.
[1] Tarkemmat lähteet löytyvät laajemmasta raportista.