Useilla Euroopan pääkaupunkiseuduilla on vahva kilpailukykyasema

Euroopan komission laatiman alueellinen kilpailukykyindeksi on vuodesta 2010 lähtien mitannut tärkeimpiä kilpailukyvyn tekijöitä NUTS 2 -tason alueilla kaikkialla Euroopan Unionissa. Alueellinen kilpailukykyindeksi päivitetään kolmen vuoden välein ja sen avulla alueet voivat ajan kuluessa seurata ja arvioida kehitystään sekä verrata sitä muihin alueisiin. Indeksi mittaa useilla eri indikaattorilla EU:n alueiden kykyä tarjota houkutteleva ja kestävä ympäristö yrityksille ja asukkaille asua ja työskennellä.

Tämän vertailun tiedot perustuvat Euroopan komission vuonna 2019 julkaisemaan raporttiin The EU Regional Competitiveness Index 2019. Huomioitavaa vertailussa on se, että tiedot ovat ajalta ennen koronapandemiaa sekä ennen Britannian eroamista EU:sta (Brexit). Tässä vertailussa Iso-Britannia on vielä mukana yhtenä EU:n jäsenmaana.

RCI-indeksi laajentaa perinteisen kilpailukykyanalyysin puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta myös sosiaalisiin elementteihin. Mitattavia indikaattoreita ovat mm. instituutiot, makrotalouden vakaus, infrastruktuuri, terveys, peruskoulutus/opetus, korkeakoulutus ja elinikäinen oppiminen, työmarkkinoiden tehokkuus, markkinakoko, teknologinen valmius ja innovaatiot. RCI 2019 -indeksissä verrataan alueiden kilpailukykyä EU-maiden kilpailukyvyn keskiarvoon, joka on asetettu arvoksi nolla (EU-28=0). Positiiviset arvot ovat EU:n keskiarvoa korkeammat ja negatiiviset arvot EU:n keskiarvoa matalammat.

Euroopan Unionin korkeimman kilpailukyvyn alueiksi (RCI > 1) vuoden 2019 vertailussa nousevat Tukholman, Kööpenhaminan ja Lontoon pääkaupunkiseutualueet sekä Alankomaiden Utrechtin alue. Utrecht sijaitsee keskeisellä paikalla maa-, rautatie- ja vesiväylien solmukohdassa, Reinin ja Amsterdamin välisen kanavan varrella, ja on siksi hyvin tärkeä talous- ja kokouskaupunki. 

Helsinki-Uusimaa-alueen kilpailukykyindeksi sai vuonna 2019 arvon 0,87 ja se sijoittuukin kilpailukykyvertailussa heti korkeimman kilpailukyvyn omaavien alueiden kantaan. Vastaavan tason vertailussa saavuttavat mm. Kaakkois-Englannin Hampshire-alue, Pariisin ympäristön Île-de-France -alue sekä Alankomaiden ja Etelä-Saksan useat alueet.

Suomessa kuten suuressa osassa muitakin EU-maita havaitaan maan sisäistä vaihtelua alueiden kilpailukyvyssä. Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen alueiden kilpailukyky nousee EU:n keskiarvon yläpuolelle, mutta Pohjois- ja Itä-Suomen kilpailukyky jää hieman alle EU:n keskiarvon.

EU:n tasolla vuoden 2019 vertailussa heikomman kilpailukyvyn alueeksi erottuvat Itä-Eurooppa (mm. Viro, Latvia, Liettua, Unkari ja Romania) sekä Italia. Näissä maissa myös pääkaupunkiseutualueiden kilpailukyky jää alle EU:n keskiarvon.

Vuoden 2019 tulokset ovat vahvasti aiempien vuosien 2013 ja 2016 kaltaiset: Useimmat EU:n pääkaupunki- ja suukaupunkialueet omaavat korkean kilpailukyvyn. Nämä kaupungit ja kehysalueensa menestyvät hyvin, hyötyvät taajamatalouksista, paremmista yhteyksistä ja korkeasta inhimillisestä pääomasta. Maiden sisäistä vaihtelua kilpailukyvyssä havaitaan edelleen paljon. Pääkaupunki- ja suurkaupunkialuiden kilpailukykyyn verrattuna maiden muiden alueiden kilpailukyky saattaa olla huomattavasti heikompi.